Tänään tajusin kuinka moni asia on tavallaan totta.
On tavallaan totta, että asun helsingissä. Sain saatana tarkastusmaksun metrossa välillä Siilitie-Herttoniemi. Vaikka yritin inttää maksun olevan turha ja aiheeton, ei paska-täti uskonut. Osoitetta kysyttiin suurimmassa vihanpuuskassani ja manasin tädille haluaako hän minun mielestä oikean osoitteeni (kumpula), väliaikaisen (hertsika) vai tavallaan todellisen (Elimäki)? Päädyin antamaan Hertsikan, koska sen muistin varmiten ja sieltä olin tulossa. Vittu. Sit tarkoitukseni oli mennä Love-palaveriin Laajasaloon, mutta eihän tuo paskainen täti halunnut päästää minua Herttoniemestä pois, koska ei voinut jättää laumaansa. Oikeasti syy oli hänen hidas kirjoitustaitonsta. Vedin taas raivarit ja manasin olemisen vapaudesta. (JA NYT JOS PUUTUTTE YHDYSSANOIHIN SAATTE TURPIIN).

Noh, jouduin siis jäämään Kulosaaressa, tietty myöhästyen palaverista.
Palaveri sinäänsä oli aika perseestä. Toivekonserttiamme kehuttiin, mutta aika diipaa siellä muuten löpistiin. Mua olis vaan kiinnostanut Love radion jatkuminen, mutta muita kiinnosti paska jauhanta.

Onneksi "palaverin" jälkeen oli tilaisuus mennä äänittämään. Tein sata biisiä talolla. Viimeinen osoittautui hyväksi. Ei pikkis kamaa, mutta hyvää omaa terapiaa. Ihan sairaan makee komppi ja akustinen kitara.
Äänitin siis sata tuntia ja lopuksi lähdin Viljeeron kanssa treffariin bisselle. Kävely baariin teki hyvää, en tiedä kuinka hyvää bisse teki, mutta saatiinpa taas puhuttua. Puhuminen on nastaa hyvässä seurassa. Seurassa jossa luottaa toiseen täysin.

Huomenna on Love bileet Tavastialla. Sitä ennen (Ter)Esa tarjoaa meille safkat Cantina Westissä....Kasvissyöjän herkussa....Eli eihän sieltä taas mitään purtavaa löydä. No ei väliä, juon mansikka-Margaritoja.

Onpa mukava olla taas Helsingissä.

-Lo